Homo Anal Sex

Kalu sex homoseksuaaliseen cute asian

kalu sex homoseksuaaliseen cute asian

Ruotsalaiset homot, noniin, nehän ovat samanlaisia mielikuvitusolentoja kuin tontut, eikös niin? Kai tontuista sentään saa vitsiä heittää? Muistan vastaavan tapauksen omasta lähipiiristä: Vitsi ohitettiin, mutta kunnon isosiskona ripitin veljeäni jälkeenpäin: Vaikka minä olen sinua yrittänyt niin opettaa… Veljeni oli aidosti pahoillaan ja krapulamorkkiksissa melkein itki: Sen enempää veljeni kuin Kalevan päätoimittaja tuskin lähtevät kyttäämään homobaarin eteen voidakseen hakata jonkun tai lähtevät heittelemään kaasukranaatteja Pride-marsseille.

Ja hyvä niin tietenkin. On kuitenkin niin, että homovitsissä ei ole loukkaavaa niinkään vitsi itse kuin se, että vitsi voidaan sanoa ja olettaa, että vitsi naurattaa myös muita. Vitsillä luodaan yhteenkuuluvuuden tunnetta ja samalla suljetaan muita pois. Vitsi on vallankäytön väline. En kuitenkaan haluaisi, että sen enempää veljeni kuin Kalevan päätoimittaja pelkästään oppisivat pitämään suunsa soukemmalla ja kertomaan homovitsejään vain sertifioitujen heteromiesten saunailloissa.

Haluaisin, että he oppisivat olemaan pitämättä heteroseksuaalisuutta itsestäänselvyytenä. Tai what the heck, haluaisin, että he, ja iso liuta muita ihmisiä oppisivat olemaan pitämättä itsestäänselvyytenä sen enempää sukupuolta, suomalaisuutta kuin talousjärjestelmääkään.

Mutta se nyt menee jo tämän kirjoituksen ohitse. Uhriksi joutui myös joitakin ystäviäni ja tuttaviani. Lehtitietojen mukaan uhrien joukossa oli myös vanhempiensa kanssa marssille osallistuneita lapsia. Poliisi pidätti tekijöiksi epäillyt saman päivän aikana, eikä kukaan kaasun uhri loukkaantunut vakavasti. Päällisin puolin isku näyttää satunnaiselta, pienen ääriryhmäporukan tekemältä tempaukselta. Isku on kuitenkin vain yksi ääripää sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen toiseuttamisesta ja ylenkatsomisesta, joka on meille näihin vähemmistöihin kuuluville arkipäivää.

Pari esimerkkiä löytyy ihan sunnuntai-Kalevan sivuilta 4. Pääkirjoitussivulla ydinvoima- ja globalisaatioaktivismia käsittelevä kirjoitus päättyi kömpelöön homovitsiin: Huligaania ei erota aktivistista edes sillä. Kalevan nettisivuilla kaasuisku-uutisen kommenttiketjun tekstit olivat myös homofobisuudessaan uskomatonta luettavaa — ilmeisesti Kalevan sivujen moderaattoreidenkin mielestä niin uskomatonta, että kommenttiketju poistettiin.

Tilanteessa, jossa pohjoisen Suomen päälehden pääkirjoitussivulla kirjoituksia koristellaan homovitseillä, ja jossa uutinen Helsingin Pride-marssin kaasuiskusta saa nettikirjoittelijoilta osakseen lähinnä verbaalista ulosteenheittoa, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tasavertaisuutta ja näkyvyyttä edistävät tapahtuvat ovat äärimmäisen tarpeellisia.

Kaikilla oululaisilla on kolmen viikon päästä järjestettävässä North Pride -tapahtumassa mahdollisuus näyttää, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuva viha, pelko, vähättely ja ylenkatsonta ei kuulu meidän kaupunkiimme. Olen päivittänyt kotisivuani pari kertaa sitten viime kuuleman, eli toisin sanoen lisäillyt linkkejä muualla netissä oleviin teksteihini. Kirjoitin syksyllä Jaakko Meriläisen kanssa hienon artikkelin, jonka otsikko on Raiskaus sivuraiteella: RapeLay, etnofetisistinen halu ja torjunta.

Lisäksi multa on ilmestynyt Kaltion nettisivulla arvio Slavoj Zizekin keikasta Helsingissä. Aiemmin olin jo laittanut sivuille linkit novelliini Jätehuollon haasteet  -joka palkittiin syksyllä; Get a life!

Puolitoista viikkoa sitten Vapaa-ajattelijat ry. Tempausta tukivat Hustler ja Jallu, eli ilmeisesti Raamattuja vastaan sai Jalluja ja Hustlereita, jotka puolestaan saivat ilmaista mainosta. Tempaus sinänsä ei herättänyt minussa kovin suuria ajatuksia tai tunteita.

En kuulu kirkkoon, ja vanhemmiten olen hiljolleen siirtynyt vakaumuksellisesta agnostisuudesta kohti vakaumuksetonta ateismia. En kuitenkaan koe suurta yhteishenkeä muiden uskonnottomien tai ateistien kanssa. Tietyssä mielessä minusta on siis melko samantekevää, mitä Vapaa-ajattelijat touhuavat, enkä koe heidän edustavan minua. Se, mitä suomen evankelisluterilainen kirkko touhuaa on valitettavasti vähemmän samantekevää sen kulttuurisen ja kansallisen aseman vuoksi.

Siten noin niinkuin periaatteessa minusta on ihan hyvä touhuilla kaikenlaista kirkon valtiollista asemaa kritisoivaa. Suhteeni pornoon taas on lähinnä ammatillinen, mikä tarkoittaa sitä, että olen enemmän kiinnostunut pornon paikasta kulttuurissamme kuin pornokuvien herättämistä tunteista itsessäni, olivat tunteeni sitten kiihotusta, kuvotusta, häpeää tai turtumusta. Vastakkainasettelu on eittämättä tehokas jo pelkästään käsitetasolla, riippumatta siitä vaihtuiko Mormonin kirja Hustleriin vai Katekismus Jalluun.

Vapaa-ajattelijoiden tekemässä vastakkainasettelussa pornosta tulee symboli paitsi seksuaalisuudelle ja nautinnolle, myös sananvapaudelle, nykyaikaisuudelle, tasa-arvolle, yksilöllisyydelle ja suvaitsevaisuudelle, kun taas Raamattu symboloi seksuaalikielteisyyttä, ilmaisun tukahduttamista, takapajuisuutta, massa-ajattelua ja sortoa. Ja kiinnostavaa kyllä, porno asettuu myös aidon tunteen! Vapaa-ajattelijoiden lehdistötiedotteessa porno määrittyy hyödylliseksi, rationaalisesti käytettäväksi tuotteeksi, jonka avulla sekä yhteiskunta että yksilö muuttuvat tunteidensa kautta parempaan suuntaan.

Niinpä minusta koko kamppiksen kiinnostavin niksahdus oli se, kuinka järkevänä ja rationaalisena abstrakti ilmiö nimeltä porno Vapaa-ajattelijoiden käsissä näyttäytyykään.

Tempauksen jälkeen olen seurannut eri tahojen reagointia. Nähdäkseni kampanja on herättänyt erityisen paljon keskustelua ei-uskonnollisten ihmisten keskuudessa. Jo ennen tempausta Facebookissa ehti eräs ateistiksi tunnustautuva tyyppi kritisoida sitä, että valtavirtapornon kaavamaisia kuvia tuodaan julkiseen tilaan ja että porno samastetaan seksuaalisuuteen yleensä. Samaan syssyyn peräänkuulutettiin reilun kaupan queer-pornoa. Tempauksen tienoilla sitten useampikin uskonnoton ihminen ilmaisi tuohtumustaan Vapaa-ajattelijoita kohtaan ja mietti jopa kirkkoon liittymistä vastarinnan muotona.

Kolumnistit, bloggaajat ja Facebook-seinäkirjoittelijat ehdottelivat mitä kaikkea olisi ollut parempi vaihtaa Raamattuihin pornon sijaan esim. Mukkaa, filosofisia teoksia ja Lajien syntyjä. Hesarissa   Anu Silferberg  kirjoitti häpeästä, jota hän ateistina koki tempauksen aikana ja onnistui ilmeisesti tiivistämään monien uskonnottomien tuntoja. Kampanja on koettu tyhmänä, ärsyttävänä ja turhana sekularistisessa Suomessa.

Enkä ole vielä edes maininnut krisittyjen piirien reaktoita eli polvirukoilijoita, vastakampanjaa, jossa pornoa vaihdetaan Raamattuihin, tapahtumasta tehtyä tutkintapyyntöä tai Vapaa-ajattelijoiden saamia tappouhkauksia. Vapaa-ajattelijat toivat pornon rumasti näkyviin asettamalla sen Raamatun rinnalle. Raamattu kuitenkin jäi pornon taustakankaaksi, kontrastin antajaksi, nousematta keskustelun aiheeksi samalla tavoin kuin porno. En usko, että tempaus sinällään vaikutti uskontojen seksuaalikielteisyyteen suuntaan taikka toiseen.

Tempaus ei niinkään herättänyt keskustelua kirkon tai kristinuskon seksuaalikielteisyydestä mikä Vapaa-ajattelijoiden tiedotteen mukaan oli kampanjan tarkoitus kuin keskustelua pornosta. Pornosta ei ole pitkään aikaan puhuttu yhtä kiihkein sävyin. On puhuttu naisen esineellistämisestä, valtavirtapornon epäluonnollisesta, karvattomasta ja silikonoidusta naiseudesta, pornon ihmiskäsityksestä, pornon tuotanto-olosuhteiden ongelmista.

Ja toisaalta on puhuttu oikeudesta kiihottua pornosta, seksuaalisesta ilmaisunvapaudesta ja amerikkalaisen antipornofeminismin perinnöstä. Eniten pornokeskustelua näyttää syntyvän silloin, kun jokin pornoksi määrittyvä ilmiö rynkyttää rajoja viihteen ja taiteen, yksityisen ja julkisen, pitkälle tuotteistetun ja epäkaupallisen välillä.

Vaihtamalla Raamattuja Jalluihin ja Hustlereihin Vapaa-ajattelijat tekivät pornosta yhteiskunnallisen kommentoinnin välineen, toivat sen pois yksityisen kuluttamisen alueelta. Kyse ei ole pelkästään pornon tuomisesta julkiselle paikalle pääkaupungissa päiväsaikaan, sillä tokihan porno ja pornoistuneet kuvat ovat jatkuvasti osa arkipäiväämme.

Porno ei todellakaan ole mikään tabu. Kyse on siitä, millaisen roolin porno Vapaa-ajattelijoiden käsissä sai. Se, että pornolle annetaan rooli yhteiskunnallisen vaikuttamisen välineenä ja merkitään se hyödylliseksi, terveelliseksi ja järkeväksi on paljon kuohuttavampaa kuin näin merkityn pornon sisältö itsessään.

Vastakkainasettelu porno viihteenä versus porno yhteiskunnallisen toiminnan välineenä iskee arempaan kohtaan kuin alkuperäinen ja loppujen lopuksi varsin ilmeinen vastakkainasettelu porno versus Raamattu. Näin tylsän ja viston elokuvan. Kyseessä oli Liliana Cavanin elokuva Yöportieri  vuodelta Katsoin sen porukalla Teresa de Lauretis -lukupiirin kanssa sen vuoksi, että se oli yksi niistä harvoista elokuvista, jota käsitteleviä tarkempia pohdintoja sisältyy de Lauretisin suomennoskokoelmaan Itsepäinen vietti.

En ole kirjoittanut blogiin pitkään aikaan, ja nytkin mietin, kannattaako minun oikeasti uhrata aikaa kyseisen elokuvan analysoimiseen, vaikka blogiaihelistallani on paljon kiinnostavampia ja tärkeämpiä aiheita, kuten vaikka lapsiporno, positiivinen ajattelu, yliopistolain vaikutukset ja nostalgoiva yhteenveto siitä, mitä olen kirjoittanut Jatulintarhaan niiden viiden vuoden aikana, jotka blogi on ollut olemassa.

Oikeastaan en pysty oikeuttamaan tätä kyseistä elokuvaa jota en suosittele kenellekään käsittelevää kirjoitusta millään muulla kuin sillä, että haluan pohtia tarkemmin elokuvan minussa herättämiä tunteita ja niiden syitä.

Tuntuu kuitenkin siltä, että suuri osa näistä tunteista ei liity elokuvaan, vaan pikemminkin siihen, että Teresa de Lauretisia lukemalla olin omaksunut tietynlaisen katsomistavan kyseiselle elokuvalle. Tosiasia on, että itse elokuva oli paikoin piinallisen tylsä. Toisin paikoin se oli epäuskottava, jopa järjetön.

En sinällään ole sitä mieltä, että elokuvien tai tarinoiden ylipäänsä tarvitsisi olla järjellisiä tai loogisia, mutta järjettömyyden pitäisi olla linjassa tarinan kanssa.

Esimerkiksi seksploitaatio-leffa Ilsa, Tigress of Siberia , jossa paha mutta povekas ex-natsiupseeri kiduttaa miehiä gulagilla, on juoneltaan toki epärealistinen ja paikoin myös järjetön, mutta silti elokuva on sisäisesti koherentti — siis uskottava.

Se ei pyri olemaan muuta kuin elokuva, jossa erotisoidaan häikäilemättä totalitaristista vallankäyttöä ja näytetään mahdollisimman paljon verta ja tissejä.

Yöportieri sen sijaan vaikutti vakavalta taide-elokuvalta. Tätä vaikutelmaa tietysti lisäsi se, että Teresa de Lauretis oli vaivautunut analysoimaan elokuvaa.

Ehkä elokuva yritti kertoa jotain yleisinhimillistä ihmissuhteiden valtapeleistä. Luultavasti sen oli tarkoitus koskettaa, jopa järkyttää. Koskettamisen ja järkyttämisen keinoksi oli valittu — totalitaristisen vallankäytön erotisointi. Ennen tarkempaan mäystämiseen siirtymistä referoin elokuvan juonen.

Max on hotellin yöportieri, entinen natsiupseeri, joka on keskitysleirillä kiduttanut ja käyttänyt hyväkseen nuorta sosialistityttöä, Luciaa. Maxia odottaa oikeudenkäynti, ja hänen entiset natsitoverinsa yrittävät tuhota mahdollisimman paljon todisteita ennen oikeudenkäynnin alkua. Mutta hui, Lucia, ilmielävä rikosten todistaja, ilmestyykin sattumalta hotelliin. Pelostaan huolimatta tai sen vuoksi Lucia tuntee vetoa kiduttajaansa kohtaan, jättää aviomiehensä ja lukittautuu yhdessä Maxin kanssa tämän asuntoon.

Maxin natsitoverit yrittävät vakuuttaa, että Luciasta pitäisi päästä eroon, ettei tämä pääse todistamaan oikeudenkäynnissä. Kun Max kieltäytyy, natsitoverit piirittävät parin asuntoon yrittäen näännyttää heidät nälkään. Lopulta Max ja Lucia lähtevät asunnosta, natsit seuraavat heitä ja ampuvat heidät sillalle. Ilmeisesti elokuvan pitäisi kertoa siitä, kuinka Maxin ja Lucian sadomasokistisesta suhteestaan saama nautinto ylittää rajoja. Keskitysleirillä on sallittua kiduttaa ja haluta kiduttaa, mutta sodan jälkeen enää ei.

Koskaan ei pitäisi haluta tulla kidutetuksi, mutta silti Lucia haluaa. Jotkut tyypit haluaa alistaa ja toiset alistua, vähänks on transgressiivista hei! Rohkenen olla Teresan kanssa eri mieltä. Tietyssä mielessä perversseintä elokuvan haluskenaariossa oli se, että siinä ei oikeastaan ollut mitään erityisen perverssiä tai epänormaalia, vaan Maxin ja Lucian suhde ja halutalous noudatti suoraviivaisesti heteroseksuaalista romanssia. Tietysti Lucia jättää aviomiehensä ja heittäytyy sen miehen käsivarsille, joka on alistamalla herättänyt hänen uinuvan naisellisen halunsa.

Romeosta ja Juliasta, jotka eivät voi saada toisiaan, koska maailma on sijoittanut heidät Montaguen öh, siis natsien ja Capuletin öh, siis keskitysleirivankien sukuun. Vai tätäkö Teresa tarkoittaakin? Sitä, että Maxin ja Lucian halu on perverssiä siksi, että se noudattaa niin johdonmukaisesti heteroseksuaalista romanssia? Vai olenko vain itse lukenut liikaa queer-teoriaa? Mutta mistä loppujen lopuksi oli kyse omassa ahdistuksen ja ärtymyksen tunteessani?

Kyse on toki osittain samasta asiasta, josta de Lauretiskin kirjoittaa: Selvästikin olin kykenemätön eläytymään elokuvaan, eikä se myöskään vetänyt puoleensa katsomishaluani. Jos olisin katsonut elokuvaa yksin tai kepeämmissä tunnelmissa, olisin luultavasti pikakelaillut, tehnyt jotain muuta, jutustellut, napostellut.

Olisin elokuvan aikana ehtinyt mainiosti korjata muutaman vaatteen tai kutoa jotakin, sillä siinä oli paljon katsomishalua näivettävää tyhjäkäyntiä, jonka aikana olisi voinut keskittyä parsimiseen tai karanneiden silmukoiden poimimiseen. Olisin jopa saattanut jättää elokuvan katsomisen kokonaan kesken.

Elokuvan katsominen osana lukupiiriä, Teresa de Lauretiksen ajatuksia samalla reflektoiden, teki tilanteesta vakavan. Samalla leffaa tuli katsottua ikäänkuin se olisi vakavan katsomisen arvoinen. Leffan kohtauksessa, jossa Max ja Lucia näkevät nälkää piiritetyssä asunnossa, heidän jaloissaan pyörii kissa. Ajatus on moninkertaisesti huvittava. Ensinnäkin yhteinen ajatuksemme kertoo siitä, kuinka katseemme kiinnittyi johonkin epäolennaiseen sen sijaan, että olisimme katsoneet sitä, minkä piti olla keskiössä.

Voi kysyä, siirsimmekö katseemme keskiöstä, koska siinä oli jotain, jonka halusimme torjua — vai koska keskiössä ei oikeastaan ollut mitään, mitä katsoa? Toisekseen kissan läsnäolo tekee asuntoonlukkiutumisskenaarioon särön.

Mistä kissa sai ruokaa, jos ihmiset nääntyvät nälkään? Menikö se ikkunan kautta metsästämään rottia? Jos meni, toiko se niitä isännälleen? Jos toi, söivätkö päähenkilöt ne? Ja jos kissa oli sisällä, eikö päähenkilöille edes kymmenentenä ruoattomana päivänä tullut mieleen syödä kissaa? Voi meitä ja meidän keskinäistä kilttiä tyttöyttämme. Sinänsä kokemukseni noudattelee sitä, mitä de Lauretis kirjoittaa niistä katsojista, jotka torjuivat kyseisen elokuvan fantasian.

Lauretiksen mukaan elokuvan fantasiaan samastumista voivat rajoittaa muut subjektiiviset, sosiaaliset, tietoiset ja tiedostamattomat representaatiot ja identiteettikonstruktiot, jotka sitten voivat ylimäärittää katsomistapaa.

Näin kyllä totta totisesti kävi: Vastausta vaille kuitenkin jää se, mihin elokuvassa oikein olisi pitänyt pystyä eläytymään. Mihin fantasiaskenaarioon siinä itsensä oikein olisi voinut sijoittaa? Hahmot olivat liian karikatyyrimäisiä ja tyhjiä ollakseen samastuttavia.

Ilmeisin fantasia itselleni on kostofantasia, jonka voi kaikin mokomin erotisoida. Tätä fantasiaa Yöportieri ilmeisesti tavoittelee. Kiinnostava fantasia olisi sekin, että kaiken palattua tavalliseksi ja arkiseksi sodan jälkeen ihmiset fantisoivat salaa ja tukahdutetusti väkivallasta ja järjettömyydestä nauttien halunsa salaamisesta.

Puhumattakaan siitä fantasiasta, että sodan kauhujen keskellä seksuaalisuus virtaa Vapaasti, Väkevänä, Todellisena ja Luonnollisena jättäen jälkensä sodan kokeneisiin ruumiisiin ja sieluihin. Valtadynamiikka on ylipäänsä olennainen osa ihmisten sosiaalis-seksuaalista olemusta, eikä minusta vallasta vapaata seksuaalisuutta ole muualla kuin feminististen kukkaistyttöjen fantasioissa sic.

Pystyn toki samastumaan fantasiaan hoikan lyhyttukkaisen tytön alistamisesta, mutta en pysty samastumaan fantasiaan nimenomaan Lucian hahmon alistamisesta. Elokuvan fantasiaskenaariota asuttavat sen hahmot. Skenaarioita ei voi irroittaa heistä.

Hahmoihin on samastuttava, jotta elokuvan fantasia toimisi. Tai sitten on irroittauduttava samastumisesta ja jättäydyttävä katsojaksi, tirkistelijäksi, mikä on ihan mahdollinen fantisoinnin positio. Yöportieri ei kuitenkaan tarjonnut kovinkaan paljoa tirkisteltävää — enkä tarkoita tirkisteltävyydellä paljasta pintaa, vaan sitä, että itse katsomisen akti tuottaa mielihyvää. Luciaa esittävä Charlotte Rampling koppalakissa ja henkseleissä on minusta toki varsin haluttavan näköinen, sillä maskuliinisuuden merkeillä pelailevat femmet koskettavat omia fantasioitani.

Haluttavuus on kuitenkin kiinni visuaalisissa merkeissä, ei hahmossa itsessään ja sen toiminnassa. Mikä sitten on lopputulema? Jos haluat psykologisen elokuvan sodan arvista, katso Pakulan Sofien valinta. Jos haluat elegantin elokuvan naisen masokismista, katso Bunuelin Päiväperho. Jos haluat kuolata Charlotte Ramplingia tai Dirk Bogardea, valitse joku muu elokuva, tai käy katsomassa Youtubesta ainoa näkemisen arvoinen pätkä elokuvasta.

Loppu on puuduttavaa kuraa. Eve Kosofsky Sedgwick kuoli huhtikuun Siitä saakka olen aikonut kirjoittaa muistokirjoituksen, mutta en ole saanut aikaiseksi. Mutta ehkä juuri nyt on sopiva aika: Sedgwickin piti tulla pääpuhujaksi Regulated Liberties -konferenssiin Turkuun, joka pidettiin viime viikolla.

Sedgwick ei ollut konferenssissa juurikaan esillä; häntä ei mitenkään erityisesti muistettu sen enempää konferenssin alkusanoissa kuin lopetuksessakaan, abstraktikirjassa ei ole edes mainintaa, että konferenssin pääpuhujaksi kaavailtu henkilö otti ja kuoli.

Sedgwick, jos kuka, oli queer-teorian Grand Old Lady. Hänen pääteoksensa, Epistemology of the Closet ilmestyi vuonna , eli samana vuonna kuin Judith Butlerin Gender Trouble. Summattuna Epistemology of the Closet käsittelee sitä, kuinka homoseksuaalisuus on ydinkide länsimaisessa seksuaalisuuskäsityksessä, ja kuinka erilaiset kaksinaisuudet ryhmittyvät homoseksuaalisuuden ympärille. Tässä vaiheessa summausta on hyvä tunnustaa, että en ole lukenut Epistemologyä.

Kirja on kuitenkin sen tason klassikko-opus, että pystyisin sanomaan jotakin sen sisällöstä myös ilman Wikipediaa. Epistemolog y on ollut minulla kirjastosta lainassa useaan kertaan ja olen poiminut sieltä sopivista kohdista viittauksia teksteihin tarvittaessa, mutta näköjään esimerkiksi lisensiaatintyössäni en viittaa siihen kertaakaan.

Sedgwick pysyi minulle pitkään etäisenä teoreetikkona, jonka ajattelusta on hyvä olla jonkin verran kartalla, mutta jonka kirjoja nyt ei tule ihan huvikseen lukeneeksi. Sedgwick oli sellainen ajattelija, jonka teoksista mieluiten katsoin tärkeimmät kohdat toisen käden lähteen avulla ja luin sitten vain ne.

Mutta sitten käsiin osui A Dialogue on Love. Viime syksynä, varmaan jotakuinkin näihin aikoihin. Dialogue on omaelämäkerrallinen teos, joka seurailee Sedgwickin ja hänen terapeuttinsa suhteen kehittymistä. Lyhyesti sanottuna se on Sedgwickin rakkaudentunnustus terapeutilleen.

Se on hämmästyttävä, kaunis kirja, josta ei oikein tiedä tarkkaan mitä se on — onko se kaunokirjallisuutta, omaelämäkertaa, teoreettisia lankoja? Se ottaa muotonsa japanilaisesta luvun kirjallisuudenlajista, haibunista, joka yhdistää proosatekstiä ja runoa.

Runon lisäksi Sedgwick lisää vielä yhden tekstilajin, terapeutin potilaastaan kirjoittamat merkinnät. Viime syksynä sängyn vierellä keskeneräisenä odottava Dialogue oli valo pimeyden keskellä.

Sitä lukiessa ahdistus hellitti. Teksti resonoi omien ajatusteni ja kokemusteni kanssa. Nyt kirjaa selaillessa saan kaikuja siitä tunteesta, jonka kirja viime syksynä herätti. Tiukkaan käpertyneen mykkyyden ympärille tulee ilmaa, se saa sanoja ja ojentuu.

Mass Effect 3 , The Witcher 3: Jokaista peliä yhdistää se, että niiden sisällössä on mukana seksi. Valitsin nämä kolme peliä siksi, että koen niiden esittävän seksin ja seksuaalisuuden eri tavoin eli yhdessäkään pelissä seksiä ei esitetä täysin samoin. Tutkielmani tarkoituksena on ymmärtää, kuinka pelien pelaajat itse kokevat videopeleissä esiintyvän seksin ja vaikuttaako seksin esittäminen videopeleissä pelaajien kokemuksiin videopelejä pelatessa.

Tutkielmani etenee siten, että ensimmäisessä luvussa käyn läpi tutkimusongelman ja tutkimuskysymykset, aikaisemman tutkimuksen aiheesta, seksin tutkimuksen antropologiassa, seksin historian videopeleissä ja videopeleissä esiintyvän seksin esitystavat. Toisessa pääluvussa esittelen tutkielmani kolme videopeliä ja niiden juonen. Kolmas pääluku keskittyy aineiston analyysiin.

Olen pelannut videopelejä aktiivisesti niin kauan kuin muistan. Yksiä ensimmäisiä videopelejä, joihin tutustuin, olivat Nintendo Entertainment Systemsille NES julkaistut Super Mario -pelit ja niiden parissa vietinkin kavereideni kanssa paljon aikaa. Myöhemmin kuvioihin astuivat tietokonepelit, ja konsolit, kuten NES ja Super Nintendo, jäivät hiljalleen tietokonepelien varjoon.

Kun luvun puolivälissä oma pelaamiseni siirtyi enenevässä määrin tietokonetta kohti, sain ensikosketuksen myös seksuaalista sisältöä sisältäviin peleihin, pääasiallisesti Leisure Suit Larry and the Land of the Lounge Lizardsiin sekä Duke Nukem 3D: Kumpikaan peli ei nykysilmin katsottuna sisällä kovinkaan rivoa kuvausta seksistä, sillä molemmat sisältävät enemmänkin pikkutuhmia kuvauksia erotiikasta ronskilla alapäähuumorilla maustettuina.

Molempia pelejä kuitenkin yhdistää se, että ne tekivät seksin sekä erotiikan kuvaamisen hyväksytymmäksi videopeleissä, sillä esimerkiksi 3. Tutkimushaluni kuitenkin heräsi, kun vuoden aikana niin kutsutun GamerGate-liikkeen kannatus lisääntyi. Pelisuunnittelija Zoë Quinnin poikaystävä Eroni Gjoni julkaisi blogikirjoituksen, jossa hän syytti Zoë Quinniä siitä, että Quinn olisi harrastanut seksiä pelikriitikoiden kanssa.

Gjonin mukaan Quinn teki näin, jotta hänen pelinsä, Depression Quest, saisi paremman vastaanoton kriitikoiden kesken. Vaikka Quinnin poikaystävän syytökset olisivatkin aiheettomia ks. Totilo , herätti nämä syytökset kysymyksiä ihmisissä.

Millaisiin väärinkäytöksiin pelikriitikot syyllistyvät? Onko mahdollista, että pelikritiikissä olisi eettisiä väärinkäytöksiä? GamerGate-liikkeen kannattajat alkoivat syyllistää videopelejä arvostelevia kriitikoita siitä, että kriitikoiden arvosteluihin vaikuttivat kriitikoiden poliittiset ja sosiaaliset näkökulmat ja GamerGate-liikkeen kannattajat toivoivat, että näillä ei ole mitään sijaa pelikritiikissä Tassi,.

On mielestäni jollakin tasolla oikeutettua haluta, että videopeli arvostellaan omien meriittiensä pohjalta ja keskitytään olennaiseen, eli siihen, onko peli hyvä vai ei. Ongelma syntyy kuitenkin siinä, että videopeliharrastajat ovat jo pitkään halunneet, että videopelejä käsiteltäisiin yhtenä taidemuotona, elokuvien ja television rinnalla. Elokuvat sekä televisioviihde on ollut jo pitkään osana tieteellistä tutkimusta ja esimerkiksi mediakulttuurin tutkimuksessa tarkastellaan sitä, kuinka media luo ihmisten käsityksiä miehuudesta tai naiseudesta, rodusta ja etnisyydestä Kellner Tästä syntyy käsitys siitä, että GamerGate-liikettä kannattavat ihmiset haluavat, että videopelejä ajateltaisiin vakavana taiteenmuotona, ilman tieteellistä kritiikkiä.

GamerGate-liike alkoi omalta osaltaan jaloista lähtökohdista, mutta vähitellen sen kannattajat alkoivat vähetä ja jäljelle jäi vain äänekkäimmät ja samalla aggressiivisimmat kannattajat. GamerGatea kannattavat ihmiset ryhtyivät ahdistelemaan kriitikoita, eritoten 1 IGN ennen Imagine Games Network on yksi suurimpia ja tunnetuimpia digitaalisen median kritiikkiin keskittyviä internetsivustoja.

Heidän tulilinjalleen joutuivat myös kaikki, jotka puhuivat avoimesti GamerGate-liikettä vastaan. Yksi heistä on edelleenkin Anita Sarkeesian. Anita Sarkeesian on yhdysvaltalainen vuotias mediakriitikko. Sarkeesian aloitti vuonna Kickstarter 2 -kampanjan omaa Youtube-sarjaansa, Tropes vs. Women in Video Games, varten Sarkeesian,.

Sarkeesianin päätavoitteena oli tarkastella pelejä sukupuolentutkimuksen näkökulmasta. Vuonna hän julkaisi ensimmäisen osan sarjaansa ja Anita Sarkeesian joutui välittömästi GamerGaten edustajien tähtäimiin. GamerGaten edustajien raivo ei jäänyt vain vihaisiin viesteihin, vaan Anita Sarkeesian joutui tappouhkausten ja raiskausuhkausten uhriksi. Sarkeesianin oli vuonna tarkoitus pitää puhe Utahin yliopiston nais- ja sukupuolentutkimuksen seminaarissa, mutta puhe jouduttiin perumaan joukkosurmauhkausten takia Robertson,.

GamerGate-liikettä on syytetty niin homofobian, transfobian, antisemitismin, rasismin ja uusnatsismin levittämisestä Herzog, Tutkimusongelma ja tutkimuskysymykset Tutkielmassani tarkastelen 27 kyselyyni vastanneen henkilön käsityksiä ja mielipiteitä seksistä sekä seksuaalisesta sisällöstä videopeleissä.

Kuinka videopelejä pelaavat kokevat seksin ja seksuaalisuuden videopeleissä? Ovatko pelaajien kokemukset sukupuolisidonnaisia? Tarkoituksenani on tutkia kuinka videopelejä pelaavat ihmiset kokevat Mass Effect 3: Kokevatko pelaajat seksin ja seksuaalisuuden esitystavat videopeleissä negatiivisella, positiivisella vai kenties neutraalilla tavalla? Kuinka pelaajat suhtau- 2 Kickstarter. Tutkin myös sitä, että ovatko pelaajien kokemat tunteet sukupuolisidonnaisia. Miten pelaajan oma sukupuoli vaikuttaa käsityksiin videopeleissä olevasta seksistä ja seksuaalisuudesta?

Huomioivatko pelaajat eroja naisja mieshahmojen esitystapojen välillä? Tutkielmani perustuu kyselyvastauksiin, jotka sain vuoden alussa yhdellä maailman suurimmista internetkeskustelupalstoista, NeoGafissa, jakamaani kyselyyn, ja vastauksien tulkintaan. Valitsin tutkimusmetodikseni kyselyn, sillä sen avulla on mahdollista kerätä laaja aineisto verrattuna esimerkiksi haastatteluun.

Koska tutkimukseni aihe voidaan kokea arkaluontoisena, kyselyn avulla vastaajat voivat kertoa mielipiteensä vapaammin. Kyselymetodiin liittyy kuitenkin haittoja, esimerkiksi vastausten väärin tulkitseminen. Pyrin kuitenkin analyysissani parhaani mukaan tulkitsemaan vastaukset vastaajien tarkoittamalla tavalla.

Tutkimukseni on osaltaan myös osallistuvaa havainnointia, sillä olen itse henkilökohtaisesti pelannut jokaista tutkimukseni peliä ja rakensin kyselyn kysymykset osittain omien kokemusteni pohjalta.

NeoGaf perustettiin jo vuonna ja sivustolla on tällä hetkellä aktiivista jäsentä. Valitsin NeoGafin siksi, että se kävijämäärältään takaisi mahdollisimman laajan näkyvyyden kyselylleni. Kyselyyn tuli kaiken kaikkiaan 27 vastausta. Kysymykset olivat sellaisia, että vastaajat eivät pystyneet kirjoittamaan lyhyitä vastauksia ja useimmat vastaajista käyttivät aikaa vastauksiensa kirjoittamiseen.

Naisia kyselyyn vastasi kolme ja loput vastaajista olivat miehiä. Vastanneista valtaosa oli yli vuotiaita miehiä Aikaisempi tutkimus Pelien tutkimus keskittyi ennen lukua pääasiallisesti tutkimaan sitä, millainen vaikutus väkivaltaa esittävillä peleillä on pelaajiin ja tästä aiheesta onkin tehty laajalti tutkimusta. Dietz tutki vuonna sitä, kuinka peleissä esiintyvä väkivalta vaikuttaa sukupuolen sosialisaatioon sekä aggressiiviseen käyttäytymiseen Dietz Tulokset näistä tutkimuksista ovat olleet vaihtelevia.

Eräiden tutkimusten mukaan 6. Seksiä sekä seksuaalisuuden esitystapoja videopeleissä on viime vuosien aikana ryhdytty tutkimaan laajemmin ja tästä hyvänä esimerkkinä voidaan pitää tutkimukseni pääteoksena olevaa Rated M for Maturity: Sex and Sexuality in Video Games toim. Brenda Brathwaite on kirjoittanut oivan tietokirjan videopeleissä esiintyvän seksin ja seksuaalisuuden historiasta, muodoista ja esitystavoista.

Seksuaalivähemmistöjä koskevaa pelitutkimusta on kirjoitettu jonkin verran ja mielestäni hyvänä lähtökohtana voidaan pitää Adrienne Shawn tutkimusta Putting the Gay in Games Cultural Production and GLBT Content in Video Games, jossa Shaw tarkastelee seksuaalivähemmistöjen esittämistä videopeleissä sekä tutkii millaisena seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ihmiset kokevat nämä esitystavat Seksi ja seksuaalisuus antropologiassa Seksiä ja seksuaalisuutta on tutkittu jo luvulta lähtien.

Ensimmäiset teoreetikot tarkastelivat mielestään primitiivisten yhteisöjen seksikäyttäytymistä ja sitä, kuinka länsimainen käsitys seksistä sekä seksuaalisuudesta oli kehittyneempi ja hienostuneempi muoto primitiivisten ihmisten seksuaalisuudesta. Varhaiset antropologit, kuten Henry Maine ja Lewis H. Morgan, ajattelivat, että primitiiviset yhteisöt ja ihmiset olivat moraaliltaan kehittymättömämpiä kuin länsimaiset ihmiset, sillä heiltä puuttui viktoriaanisen ajan käsitys avioliitosta.

Varhainen antropologinen tutkimus keskittyi vain kulttuurievoluutioteoriaan, jonka mukaan kulttuurit, kuten elolliset olennot sekä kasvit, kehittyvät koko ajan monimutkaisemmiksi. Yleinen ajatus olikin, että viktoriaaninen yhteiskunta oli se, jota kohti kulttuurit kehittyivät. Michel Foucaultin teosta L Histoire de la sexualité voidaan pitää monelta osin yhtenä seksin ja seksuaalisuuden 3 Ks. Teoksessaan Foucault osoittaa, kuinka seksiä sekä sitä ympäröivää keskustelua voidaan pitää vallankäyttönä.

Viktoriaanisen ajan keskustelu määritti sen, millaista on hyvä seksi ja mikä on sopimatonta, joka heijastui myös aikansa tieteelliseen diskurssiin Foucault luvun alkupuolella seksiä ja seksuaalisuutta tutkineet Bronislaw Malinowski ja Margaret Mead osoittivat, että alkuperäisväestöt ja kaukomaiden ihmiset eivät eronneet länsimaisista ihmisistä.

Sukupuoli, gender ja naisten asema tulivat osaksi tieteellistä diskurssia. Judith Butlerin teosta Gender Trouble pidetään yhtenä gender-tutkimuksen pääteoksista. Teoksessa Butler teorisoi, että seksi ja gender ovat esitettyjä, eivät näytettyjä, eikä ole mitään standardia jonka mukaan esityksiä voitaisiin vertailla.

Seksi terminä on vaikea määritellä, sillä seksi voi olla moniääninen. Se pitää sisällään suuren määrän erilaisia käyttäytymismalleja sekä merkityksiä eri ihmisille ja kulttuureille. Tässä tutkielmassa termillä seksi tarkoitan kaikkea sellaista sisältöä videopeleissä, jonka voidaan olettaa, niin epäsuorasti kuin suorasti, viittaavan seksiin ja seksuaalisuuteen. Seksi ei siis tutkielmassani merkitse välttämättä suoraan seksuaalisia akteja, vaan myös verbaaliset ilmaukset sekä vihjailevat kuvaukset ja dialogit sisältyvät termiin seksi.

Seksi videopelien historiassa Tutkielmani yhtenä kohteena on seksi ja seksuaalisuus videopeleissä ja mielestäni on tärkeää hahmottaa, kuinka seksi tuli osaksi videopelejä sekä ymmärtää seksin ja videopelien suhdetta. Kun ensimmäinen videopelilaite, Magnavox Odyssey, tuli markkinoille , ei kestänyt kuin yhdeksän vuotta, kun jo ensimmäinen peli, jossa seksi oli pääosassa, tuli markkinoille. On-Line Systemsin Softporn Adventure tuli myyntiin vuonna Softporn Adventure on niin kutsuttu tekstiseikkailu, jossa tarina ja pelaajan valinnat näkyvät ruudulla tekstinä, eli pelissä ei ole lainkaan graafisia elementtejä.

Pelissä pelaajan tarkoituksena on yksinkertaisesti vietellä kolme pelissä esiintyvää naishahmoa, sen juonellisempi se ei ole.

Softporn Adventuresta tekee mielenkiintoisen se, että vuonna Apple II -tietokoneita oli myyty arviolta noin muutama satatuhatta kappaletta, ja Softporn Adventure ylsi liki kappaleen myyntiin.

Vuonna julkaistiin japanilainen videopeli Night Life Kōei , joka erosi Softporn Adventuresta siinä, että Night Life sisälsi piirrettyä grafiikkaa. Night Lifea ei ehkä sinällään voida pitää videopelinä, sillä sen pääasiallinen tehtävä oli olla interaktiivinen opetusohjelma, jota avioparit pystyivät käyttämään parantaakseen seksielämäänsä.

Se sisältää suuren määrän eri seksiasentoja kuvien kera sekä ohjelman, jolla seurata kuukautiskiertoa Ellison Vaikka Night Lifea ei voida sanoa peliksi, kuuluu se osaksi historiaa siksi, että se oli ensimmäinen tietokoneohjelma, joka sisälsi eroottisia kuvia.

Night Lifen julkaisija ja kehittäjä Kōei jatkoi eroottisten pelien kehittämistä japanilaisille kuluttajille luvulla. Videopelissä pelaaja ohjaa cowboy-hahmoa, jota kutsutaan nimellä Custer. Pelaajan tehtävänä on ohjata Custer läpi nuolisateen saavuttaakseen Amerikan alkuperäisväestöön kuuluvan naishahmon, joka on sidottuna puupylvääseen.

Kun pelaaja vihdoin saavuttaa naisen, pelaajan tarkoituksena on raiskata nainen ja kerätä pisteitä. Kun Custer s Revenge julkaistiin Atari tietokoneelle, se sai aikaan massiivisen palauteryöpyn Tietokonevalmistaja Atarin mukaan he saivat päivässä noin valituskirjettä Mills Esimerkiksi useat naisten oikeuksia ajavat järjestöt syyttivät täysin aiheellisesti peliä raiskauksien ihannoinnista ja pyysivät ihmisiä boikotoimaan peliä.

Atari tietokoneella ei ollut mahdollista esittää kovinkaan tarkkoja grafiikoita, mutta Custer s Revengessä oli kuitenkin mahdollista nähdä niin naishahmon rinnat kuin Custerin erektiossa oleva penis. Tunnetuin eroottissävytteinen pelisarja on Leisure Suit Larry -pelisarja, jonka ensimmäinen osa, Leisure Suit Larry and the Land of the Lounge Lizards, julkaistiin vuonna Leisure Suit Larry otti vaikutteita Softporn Adventure -pelistä ja loi pelihahmon, joka oli yhtä aikaa koominen mutta sympaattinen.

Mahtavan humoristisen käsikirjoituksensa ansiosta siitä tuli valtavan suosittu. Niin nais- kuin miespelaajat pitivät siitä ja pelisarja poikikin useita jatko-osia, joista uusin, Leisure Suit Larry: Reloaded Replay Games , julkaistiin vuonna Brathwaite Leisure Suit Larry and the Land of the Lounge Lizards pelissä pelaaja hyppää Larry Lafferin kenkiin ja pelaajan tehtävänä on yksinkertaisesti löytää Larryn kanssa rakkaus.

Peli on niin kutsuttu point n click -peli, eli pelaaja ohjaa Larrya hiirellään ja osoittaa esineitä ja ratkoo pieniä ongelmia esineiden avulla. Sierra On-Linen suurin jälleenmyyjä, Radio Shack, otti Leisure Suit Larry -pelin myyntiin liikkeisiinsä, mutta pelin seksuaalisävytteinen sisältö oli heille loppupeleissä liikaa. Peliä myyntiinkin ensimmäisen kuukauden aikana vain vajaat kappaletta, sillä Radio Vähitellen Leisure Suit Larryn myynti kuitenkin kasvoi ja jo vuonna se oli kolmanneksi myydyin videopeli Yhdysvalloissa.

Vaikka Leisure Suit Larry and the Land of the Lounge Lizards olikin pääasiallisesti miespuoleisten pelaajien suosiossa, pelin pääkehittäjä Al Lowe on kuitenkin sanonut, että pelillä oli suuri joukko naispuoleisia faneja. Al Lowe pitää syynä tälle sitä, että Leisure Suit Larryssa naishahmot olivat kaikessa aina parempia kuin Larry Laffer Kohler Seksin esitystavat videopeleissä Kuten yllä esittelemäni videopelit osoittavat, seksiä teemana on lähestytty videopeleissä useista eri lähtökohdista.

Mielestäni oivan jaottelun siitä, kuinka seksi videopeleissä on esitetty, on luonut Brenda Brathwaite kirjassaan Sex in Video Games Seksi mekanismina Sex as a mechanic Videopeleissä seksi voi olla mekanismi, päämärällinen asia.

Esimerkiksi VirtuallyJenna pelissä, pelaajan tehtävänä tai päämääränä on saada Jenna Jamesonia esittävä pelihahmo saamaan orgasmi. Seksi mekanismina voidaan myös jakaa kahteen tyyppiin, aktiivinen ja passiivinen. Aktiivisella tarkoitetaan sitä, että peliä pelaava henkilö määrää seksin kulun, kun taas passiivissa mallissa pelaaja ei pysty ohjaamaan seksin kulkua. Passiivisesta mallista hyvä esimerkki on The Sims 5 -pelisarja, jossa pelaaja voi luoda hahmojen välisiä parisuhteita, mutta hahmot itse päättävät, kun he harrastavat seksiä.

Seksi palkintona Sex as a reward Seksi voi olla pelissä myös palkinto. Strip poker -pelit ovat tästä hyvä esimerkki. Kun pelaaja voittaa yhden jaon, palkintona on pelihahmon vaatteiden väheneminen.

Tätä voi olla esimerkiksi tietyt kamerakulmat pelissä, jotka mahdollistavat pelihahmojen vartalon tarkastelun. Muutamat pelit ovat myös pyrkineet luomaan pelistä sellaisen, että se koskettaa muitakin aisteja kuin vain näköä ja kuuloa. SeXBox 6 -laite mahdollistaa seksuaalisen stimuloinnin peliä pelatessa. Seksi abstraktiona Abstract sex Tällä Brathwaite tarkoittaa sitä, että seksiä pelihahmojen välillä ei välttämättä esitetä, mutta seksi on kuitenkin pelissä mukana.

Esimerkiksi Zoo Tycoon 2 pelissä eläimet voivat saada jälkeläisiä, kun tietyt kriteerit, kuten nälkä, viihtyvyys ja niin edelleen, on täytetty. Myös esimerkiksi Grand Theft Auto 3 -pelissä, seksi esitetään abstraktiona. Pelihahmo voi harrastaa seksiä prostituoidun kanssa, mutta vain siten, että se tapahtuu auton sisällä, eikä sitä esitetä muuten kuin auton heilumisena. Seksi opetusmuotona Sex as educational Seksi voi olla myös peleissä opetusaiheena. Esimerkiksi edellä mainitsemani japanilainen videopeli Night Life on tästä hyvä esimerkki.

Leisure Suit Larry -pelejä voidaan myös pitää opettavaisina, sillä Larry Lafferin odotetaan käyttävän kondomia seksiä harrastaessaan tai muuten hän kuolee. Normaalin ohjaimen tärinämoottori on poistettu ja asennettu vibraattoriin, joka stimuloi pelaajaa, kun pelissä tapahtuu jotakin, joka saisi normaalin peliohjaimen tärisemään.

The Sims -pelisarjassa seksi on osana parisuhdetta pelihahmojen välillä. Pelihahmo, niin mies- kuin naishahmo, voidaan myös esittää realismia tavoiteltaessa vähäpukeisena, kuten esimerkiksi seireenit, jotka useissa fantasiapeleissä kuvataan vähäpukeisina naisina, sillä heidän uskottiin pukeutuvan siten. Miessoturit voidaan kuvata myös vähäpukeisina, sillä sen uskotaan luovan todentuntoa videopeliin. Emergentti seksi Emergent sex Tällä voidaan tarkoittaa sitä, että pelissä asiat kohtaavat ja luovat jotakin seksuaalissävytteistä, jota pelinkehittäjät eivät olleet tarkoittaneet tapahtuvan.

Seksi voi tapahtua chat-ympäristössä tai pelihahmojen animaatioiden avulla. Tähän kategoriaan voidaan myös asettaa ne tilanteet, joissa pelaaja kokee jonkin osa-alueen pelistä seksuaalisesti kiihottavana, vaikka pelinkehittäjät eivät sitä siten tarkoittaneet esittää. Pelit harvoin esittävät seksiä vain yhdellä annetuista tavoista, useimmiten se esitetään tapoja yhdistelemällä. Voidaan myös sanoa, että esimerkiksi seksi palkintona esiintyy myös silloin, kun pelaajan ohjaama sankari pelastaa nais- tai mieshahmon ja hahmot harrastavat tämän jälkeen seksiä.

Esitystavat eivät siis ole absoluuttisia, vaan muuntuvia ja esityskeinoja myös yhdistellään. Mass Effect 3 Mass Effect 3 on kolmas osa Mass Effect -pelisarjaa, jossa pelaajan tehtävänä on pysäyttää galaksia uhkaavat reaper-nimiset olennot, joiden tarkoituksena on tuhota kaikki elävät olennot galaksista. Tarinaan kuuluu osana se, että noin vuoden välein reaper-olennot ilmaantuvat ja tuhoavat tarpeeksi pitkälle edistyneet sivilisaatiot. Ihmiset sekä useat muut rodut, kuten asarit ja kroganit, ovat edenneet niin pitkälle kehityksessään, että heitä uhkaa tuhoutuminen.

Pelaajan tehtävänä on pysäyttää reaperit ja siten pelastaa galaksia asuttavat olennot. Mass Effect 3, kuten pelisarjan aikaisemmatkin osat, voidaan luokitella roolipeliksi, sillä pelaaja voi omaksua joko nais- tai miespuolisen hahmon peliä pelatessaan. Peli on myös hyvin riippuvainen pelaajan valinnoista.

Mass Effect -pelisarjassa pelaajalle annetaankin huomattavia vapauksia sen suhteen, missä järjestyksessä tehtäviä ja sivujuonia haluaa pelata. Yksi pelin kantavista voimia on myös pelaajan omalle hahmolleen luomat ystävyys- ja rakkaussuhteet.

Mass Effect -pelisarjassa dialogi hahmojen välillä, niin välianimaatioissa kuin niiden ulkopuolella, onkin suurelta osin pääosassa. Mass Effectissä pelaajalle annetaan, ainakin näennäinen, valinnanvapaus dialogin suhteen, sillä peli perustuu niin kutsutulle dialogipuulle, jossa pelaajalle annetaan yhdestä kuuteen mahdollista valintaa sen suhteen, mitä pelihahmo kulloinkin sanoo.

Valinnanvapaus on näennäinen siksi, että valittavana on yhdestä kuuteen vaihtoehtoa ja esimerkiksi pelaajan täytyy osata valita oikeat vaihtoehdot silloin, kun hän haluaa luoda parisuhteen hahmojen välille Grand Theft Auto V Grand Theft Auto V kertoo tarinan kolmesta eri miehestä, joista jokaisella on rikollistausta.

Michael on keski-ikäinen perheenisä, joka pankkiryöstön jälkeen pidätetään ja Franklin on nuori ja tummaihoinen suurten mahdollisuuksien ja ison rahan perässä oleva mies Los Santosin 8 vähävaraiselta alueelta. Kolmas pelattava hahmo on Trevor, jota voi kuvailla täydeksi psykopaatiksi, henkilöksi, jolle ihmishenki on mitätön.

He yhdistävät voimansa yhtä suurta ryöstöä varten. Grand Theft Auto V peliä voi kutsua niin sanotuksi hiekkalaatikkopeliksi, jossa pelaajalle annetaan mahdollisuus tehdä lähes mitä tahansa. Pelaaja voi matkata autolla, jalan, polkupyörillä, moottoripyörillä, tankeilla ja helikoptereilla suurella kartalla ja valita itse mitä ja missä tekee. Juonellisesti peli kuitenkin etenee käsikirjoitettujen tehtävien tahtiin.

Grand Theft Auto V: Tehtävien välillä pelaajalla on mahdollisuus tappaa jokainen vastaantulija ja ainoa rangaistus tästä on se, että pelaajan kimppuun kutsutaan poliisit. Poliisit voivat tappaa pelihahmon, mutta tällöin ainoa rangaistus on pieni rahallinen sakko sekä joidenkin aseiden tai ammusten menettäminen. Peli ei siis pakota pelaajaa käyttämään väkivaltaa muulloin kuin käsikirjoitetuissa tehtävissä, mutta peli ei myöskään rankaise, jos pelaaja päättääkin käyttää väkivaltaa näiden tehtävien ulkopuolella.

Grand Theft Auto V, kuten pelisarjan aikaisemmatkin osat, ovat saaneet väkivallan esittämisestä vastaan paljon kritiikkiä. GameSpot-lehden pelikriitikko Carolyn Petit kutsui peliä misogynistiseksi Petit. Target ja Kmart nimiset yritykset vetivät pelin myynnistä Australiassa sen jälkeen, kun internetissä ollut vetoomus sai allekirjoitusta. Perustuu tosimaailman Los Angelesiin.

Wild Hunt The Witcher 3: Wild Hunt on The Witcher -pelisarjan viimeinen osa. Pelin päähenkilö on mies nimeltä Geralt of Rivia, jolla on maagisia kykyjä. Hänen kaltaisiaan ihmisiä kutsutaan Witchereiksi 9. Peli perustuu puolalaisen kirjailijan Andrzej Sapkowskin saman nimisiin fantasiakirjoihin.

Juonena on, että Geralt palkataan etsimään hallitsijan tytär, Ciri, joka on joutunut haltiajärjestö Wild Huntin jahtaamaksi. Ciri, kuten Geralt, omaa maagisia kykyjä, joita Wild Hunt pyrkii käyttämään omiin tarkoituksiinsa. Wild Hunt on tarinaltaan perinteitä kunnioittava fantasiaroolipeli.

Pelin päähahmo on mahtava soturi, joka pystyy syöksemään käsistään niin tulta kuin salamoja ja päähahmon päämääränä on pelastaa neito. Kuten muutkin tutkielmani peleistä, The Witcher 3: Wild Hunt on myös avoimeen maailmaan sijoittuva peli, jossa pelaajalla on mahdollisuus matkata pelimaailmassa sinne, minne hän itse haluaa. Ainoa este on se, että tietyillä alueilla vihollishahmot voivat olla liian vahvoja, jos pelaaja ei ole kasvattanut hahmonsa kokemustasoa 10 tarpeeksi korkealle.

Aihepiiriltään ne ovatkin hyvin samanlaisia. Tutkielmani kolmea peliä yhdistää moni tekijä, kuten avoimeen maailmaan sijoittuminen ja tietenkin se, että jokaisessa seksi on mukana jossakin muodossa. En valinnut pelejä tutkielmaani kuitenkaan siksi, että niistä jokainen sisältää seksiä, vaan siksi, että niissä seksi kuvataan toisistaan poikkeavin tavoin.

Seuraavassa luvussa esittelen millä tavoin pelien esittämä seksisisältö eroaa ja analysoin kyselyyni vastanneiden henkilöiden vastauksia. Merkityksiä ja kokemuksia videopelien seksistä ja seksuaalisuudesta Tässä luvussa esittelen kuinka seksiä ja seksuaalisuutta esitetään tutkielmani kolmessa pelissä.

Analysoin myös kyselyyni vastanneiden vastauksia. Kuten jo johdantoluvussa mainitsin, kyselyyni vastasi kolme naista ja 23 miestä, yksi vastanneista ei halunnut tuoda sukupuoltaan esille. Vastanneista 18 oli pelannut jokaista kolmesta pelistä ja loput olivat pelanneet joko yhtä tai kahta kolmesta tutkielmani pelistä. Kyselyssäni ei ollut välttämätöntä kertoa tarkkaa ikää, mutta yleisimmät iät olivat vuotta sekä vuotta.

Yksi kysymyksistäni oli, että mikä kolmesta pelistä vastaajan mielestä kuvaa seksiä sekä seksuaalisuutta hyvin. Yleisin vastaus oli ehdottomasti The Witcher 3: Eräs noin kolmekymmentävuotias mies vastasi: Wichter 3 sic uses sex as a story element rather than just as reward like in other games. Wichter 3 sic handles sex and sexuality in a more mature way overall without insulting me as an adult or treating me like a child. Vastaajan mielestä useat muut pelit palkitsevat pelaajan seksillä, toisin kuin The Witcher 3: Vastaaja piti tärkeänä myös sitä, että seksi esitetään Witcher 3: The Wild Huntissa hänen mielestään aikuismaisesti.

Mutta kun tarkastelemme The Witcher 3: The Wild Huntia ja myös Mass Effect 3 pelejä, huomaamme, että seksi molemmissa videopeleissä on vain palkitsemiskeino. Esimerkiksi Mass Effect 3 palkitsee seksuaalisenkanssakäymisen niin kutsutulla Trophylla Casey Hartin mukaan niin Mass Effect kuin Grand Theft Auto -pelisarja käyttävät seksiä palkitsemiskeinona ja hänen mukaansa tämä esineellistää tai kaupallistaa seksin.

Seksiä ei siis tarvitse harrastaa seksin takia, vaan pelaaja 11 Trophylla tarkoitetaan Playstation sekä Xbox-konsoleissa olevaa ominaisuutta, joka palkitsee pelaajan pisteillä, kun pelaaja täyttää tietyt kriteerit pelissä, esimerkiksi hankkii pistettä pelimuodossa.

Mass Effect -pelisarjassa on myös huomattavissa se, kuinka heterokeskeisiä pelit voivat olla. Mass Effect -pelisarjassa pelaajalla on mahdollisuus luoda niin mies- kuin naispelihahmo, sekä mahdollisuus olla seksuaalisessa kanssakäymisessä niin mies- ja naispuolisten hahmojen kanssa.

Mahdollisia seksikumppaneita on yhteensä 22 ja näistä 13 on heterosuhteita Hart Otin huomioon myös aikaisemmat osat Mass Effect - sarjasta, koska aikaisempien osien ihmissuhteita pystyy jatkamaan Mass Effect 3 -pelissä. Kysyttäessä miksi hän kokee, että Mass Effect 3 esittää seksin hänen mielestään hyvin, kyselyyni vastannut nainen kirjoitti: Myös eräs miesvastaaja kirjoitti: There were a range of character types and sexualities that were all handled in fairly respectable ways.

Mass Effect 3 -pelissä tilanne on täysin sama. Vaikka pelaajalla on mahdollisuus olla homoseksuaalisessa suhteessa, niin mies- kuin naishahmona, pelaajien valinnat tästä näkökulmasta tarkasteltuina ovat kuitenkin varsin rajoitettuja.

Casey Hartin mukaan on aiheellista sanoa, että Mass Effect -pelisarja asettaa naishahmot asemaan, jossa heidän tehtävänä on olla objekteja, joiden kautta miespelaajat voivat elää seksuaalisia fantasioitaan Hart Hart käyttää tästä termiä false-choice, jolla hän tarkoittaa tilannetta, jossa pelaajalle näennäisesti annetaan mahdollisuus valita, mutta todellisuudessa valinnat ovat hyvin rajatut Hart Wild Hunt kärsii myös seksuaalisuuden trivialisoinnista.

Siinäkin seksi voidaan käsittää minipelinä, pelinä pelin sisässä Kersting Pelin juonessa pelaajalle esitetään kaksi naishahmoa ja pelaajan yhtenä tehtävänä voidaan pitää valintaa siitä, Pelaajalle esitetään juonikohtauksissa valintoja sen suhteen, kuinka hän on interaktiossa naishahmojen välillä.

Näiden valintojen kautta pelin loppupuolella pelaajalla on mahdollisuus nähdä välianimaatio, jossa pelin päähahmo Geralt harrastaa seksiä naishahmon kanssa. Tällöin seksi The Witcher 3: Wild Huntissa on myös palkinto pelaajan oikeista valinnoista. Kysyttäessä, että kokevatko pelaajat seksin olevan liian usein palkitsemiskeino, enemmistö vastanneista, 15 vastannutta, piti seksiä palkintona pelaajan valinnoille.

Eräs homoseksuaalinen nainen vastasi: As a lesbian woman it is no sic hard for me to list games where sex is a reward for the male character. It is something that Witcher 3 and Mass Effect kind of suffer, as the "objective" of the romance is actually a final scene where you have sex with your partner. I liked the way it was done in Dragon Age Inquisition with Cassandra, at least , where you had a sexual scene but that was just part of a bigger subplot that didn't end there.

Kuten yllä oleva sitaatti osoittaa, vastaajana ollut nainen näkee seksin useimmiten palkitsemiskeinona ja toteaa, että tämä toteutuu varsinkin miespuoleisten pelihahmojen kanssa. Tämä pitää paikkansa useimmissa peleissä, pelaajan tekemät valinnat pelin kuluessa päättyvät kohtaukseen, jossa pelihahmo harrastaa seksiä toisen hahmon kanssa. Populaaripsykologiassa tunnetaan termi nice guy syndrome, jolla tarkoitetaan sitä, että hyvien tekojen kohdentaminen naisiin, tarkoittaa sitä, että nainen on velvoitettu palkitsemaan mies seksillä.

Jokainen tutkielmani peli käyttää tätä mekanismia. Hyvät teot oikeuttavat pelihahmon seksiin Ware Kysyttäessä, että kokeeko kyselyyn vastanneet henkilöt seksin olevan liian usein palkinto videopeleissä, eräs miesvastaaja kirjoitti: Just like irl - you succeed in your romance, you get "rewarded". Wild Hunt pelejä ja kyselyyni vastanneiden ihmisten vastauksia, voimme huomata, että seksi palkintona pelaajan valinnoille ja teoille on monimutkainen asia. Vastanneet pitivät The Witcher 3: Wild Huntia pelinä, jossa seksuaalisuus ja seksi esitetään mahdollisimman autenttisesti, mutta sekin kärsii seksin pitämisestä palkintona.

Pelien ulkopuolinen maailma ei kuitenkaan toimi näin. Samat teot ja sanat eivät johda seksiin aina, emmekä voi olettaa, että näin olisi Ware Kysyttäessä mikä peli vastaajien mielestä käsitteli seksiä heikoiten, vastaukset jakaantuivat kahteen peliin, Mass Effect 3 sekä Grand Theft Auto V. Molemmat pelit saivat 12 vastausta. Pelaajalla on mahdollisuus käydä striptease-baarissa silloin, kun hän itse haluaa. Prostituutio on myös pelissä läsnä, ja pelihahmoilla on mahdollisuus harrastaa prostituoitujen kanssa seksiä, milloin tahansa.

Tyttöystävän saaminen on, kuten The Witcher 3: Wild Huntissa sekä Mass Effect 3: Pelaajan tehtävänä on kosketella sekä flirttailla stripparien kanssa, jolloin pelaaja ansaitsee pisteitä kyseisen tanssijan kanssa ja vähitellen he alkavat seurustella. Kyselyyni vastasi yhteensä kolme naista ja heistä jokainen vastasi, että heidän mielestään seksin ja seksuaalisuuden esitti heikoiten Grand Theft Auto V: Disgusting, perverted, felt unnecessary even if portrayed in a realistic depiction , whilst it does fit the theme and tone of the game, it isn't enjoyable or designed in a way that makes me appreciate its method of portrayal.

And the sad truth is that Grand Theft Auto is, from the 3 games listed above, the closest to our actual world. I think sexual comments towards women, or cat-calling are too much in the game and it never empowers women to We can se sic it with the yoga classes between the guy and Michael's wife, but Michael's and the player can have availability to certain sexual actions. Gta5 uses women as objects.

Not many woman with agency and way too many woman who are just there to show off their body. Realismilla tässä yhteydessä tarkoitetaan sitä, että naisten tehtävä Grand Theft Auto V:

: Kalu sex homoseksuaaliseen cute asian

Kalu sex homoseksuaaliseen cute asian Tutkimukseni on osaltaan myös osallistuvaa havainnointia, sillä olen itse henkilökohtaisesti pelannut jokaista tutkimukseni peliä ja rakensin kyselyn kysymykset osittain omien kokemusteni pohjalta. Pääkirjoitussivulla ydinvoima- ja globalisaatioaktivismia käsittelevä kirjoitus päättyi kömpelöön homovitsiin: Se, että päivää Helsingin Pride-marssiin kohdistunutta pippurisumuteiskun jälkeen Kalevan pääkirjoitussivulla käytetään ruotsalaishomovitsiä tekstin tehosteena, on mielestäni oireellista. Night Lifen julkaisija ja kehittäjä Kōei jatkoi eroottisten pelien kehittämistä japanilaisille kuluttajille luvulla. Kyselyssäni ei ollut välttämätöntä kertoa tarkkaa ikää, mutta yleisimmät iät olivat vuotta sekä vuotta. Viime syksynä, varmaan jotakuinkin näihin aikoihin.
Kalu sex homoseksuaaliseen cute asian Grand Theft Auto V: Kyselyyni vastanneista yhdeksän henkilöä halusi, että homoseksuaalisuutta käsiteltäisiin homoseksuaaliseen erootinen hieronta kalukuva enemmän ja kahdeksan toivoi, että jos homoseksuaalisuutta ja homoseksuaaleja hahmoja käsitellään, se tehtäisiin siksi, että sillä on jokin tarinallinen tarkoitus. Wild Hunt kärsii myös seksuaalisuuden trivialisoinnista. Vitsi on vallankäytön väline. Ainoa este on se, että tietyillä alueilla vihollishahmot voivat olla liian vahvoja, jos pelaaja ei ole kasvattanut hahmonsa kokemustasoa 10 tarpeeksi korkealle. Peruskoulujen eriytyminen ja tuki Helsingin metropolialueella Heitä on niin harvassa, että väittäisin kauniiden ja rumien ihmisten luoneen myytit keijuista ja peikoista.
SUOMI24 CHAT SEKSI GAY BIGGEST DILDO EVER 805
Kalu sex homoseksuaaliseen cute asian Kaikilla oululaisilla on kolmen viikon päästä järjestettävässä North Pride -tapahtumassa mahdollisuus näyttää, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuva viha, pelko, vähättely ja ylenkatsonta ei kuulu meidän kaupunkiimme. Porno ei todellakaan ole mikään tabu. Luku Suomen laki, parisuhde ja seksuaalisuus Väestöliitto Sanasto: Kysyttäessä, että kokevatko pelaajat seksin olevan liian usein palkitsemiskeino, enemmistö vastanneista, 15 vastannutta, piti seksiä palkintona pelaajan valinnoille. Miten jalostan pähkäilyni tieteellisesti tarkasteltavaksi Lisätiedot. Ja hyvä niin tietenkin.
Leisure Suit Larry -pelejä voidaan myös pitää opettavaisina, sillä Larry Lafferin odotetaan käyttävän kondomia seksiä harrastaessaan tai muuten hän kuolee. Yöportieri ei kuitenkaan tarjonnut kovinkaan paljoa tirkisteltävää — enkä tarkoita tirkisteltävyydellä paljasta pintaa, vaan sitä, että itse katsomisen akti tuottaa mielihyvää. Aktiivisella tarkoitetaan sitä, että peliä pelaava henkilö määrää seksin kulun, kun taas passiivissa mallissa pelaaja ei pysty ohjaamaan seksin kulkua. Jälkikäteen pännii, sillä noin yleisesti ottaen seison kaiken kirjoittamani takana, kalu sex homoseksuaaliseen cute asian. Videopeleissä esitettyyn seksiin sekä seksuaalisuuteen liitettävät kokemukset sekä ajatukset ovat siis osaltaan sukupuolisidonnaisia. Counting quantities Lukumäärien 1 3 rakastelua kuvina homoseksuaaliseen sexwork lahti 1. Tutkimukseni on osaltaan myös osallistuvaa havainnointia, sillä olen itse henkilökohtaisesti pelannut jokaista tutkimukseni peliä ja rakensin kyselyn kysymykset osittain omien kokemusteni pohjalta. Tantra hieronta ilmaset seksi homoseksuaaliseen videot

Seksiä tallinnassa chat seksi homo

Tasa-arvo ja seksuaalisuus kotoutumisen tueksi. Voi meitä ja meidän keskinäistä kilttiä tyttöyttämme. Eve Kosofsky Sedgwick kuoli huhtikuun Kahdestakymmenestäkahdeksasta vastanneesta viisitoista toivoi, että homoseksuaalisuutta käsitteleviä pelejä tulisi olla enemmän. Emergentti seksi Emergent sex Tällä voidaan tarkoittaa sitä, että pelissä asiat kohtaavat ja luovat jotakin seksuaalissävytteistä, jota pelinkehittäjät eivät olleet tarkoittaneet tapahtuvan. Tempausta tukivat Hustler ja Jallu, eli ilmeisesti Raamattuja vastaan sai Jalluja ja Hustlereita, jotka puolestaan saivat ilmaista mainosta.

Erektio hieronnassa kuinka homo tyydyttää mies